02. Onni ei nyt hymyile

Kesä alkaa jo edetä kohti loppuaan ja makuupussissa alkaa tulla hieman kylmä. Asiat eivät ole oikein sujuneet Monan odottamalla tavalla. Raha-asiat eivät ole parantuneet, eivätkä työkaveritkaan ole oikein lämmenneet Monalle. Lisäksi tässä kummassa kaupungissa elää jotain aivan kummallisia olentoja, zombeja, vampyyreja, ihmissusia, kummituksia ja kaikenlaisia muitakin kummajaisia. Eihän tällainen hermoheikko voi liikkua missään säikähtelemättä ja pyörtymättä. Apua. Eikö normaaleja simejä ole enää olemassakaan? Mihin he ovat kadonneet?
Mona luuli, että ylennyksen saaminen olisi helppoa. Eihän sitä nyt voi ikuisesti koehenkilökään olla. Mutta elämä taivasalla ei olekaan niin helppoa. Muhkuraisella maalla ei nukuta kovin hyvin ja puutarhan hoitokin vie niin paljon aikaa ja vaivaa, että muutama vaivainen omena ja salaatti eivät tunnu sen arvoisilta. Ja olisihan se mukava päästä joskus pesulle ja tarpeille kunnon omaan kylpyhuoneeseen. Ja kun mieli on matalana, eivät muutkaan simit viihdy kovin Monan seurassa, eikä töissäkään panostaminen innosta. Miksi Mona tulikaan tähän kirottuun loukkoon?

Onneksi puutarhanhoidosta oli kuitenkin sentään jotain hyötyä. Mona keräsi kaiken satonsa ja lähti myymään sitä läheiseen markettiin. Ehkä niillä rahoilla saisi edes pienen hökkelin päänsä päälle ennen talven tuloa. Ja niin kävikin. Nyt Monalla on sentään oma vessa ja suihku ja joka ihan oikea sänky. Nukkuminen samassa tilassa pöntön kanssa ei ole aina kaikkein mieluisinta, mutta eipähän tarvitse ainakaan värjötellä enää kylmässä pihalla ties minkä olentojen armoilla. Ehkä elämä tästä alkaa vielä hymyillä, nyt ollaan sentään jo voiton puolella. Ruokaa joudutaan kyllä edelleen valmistamaan uimarannan lainatulla grillillä.