Teemu nauttii edelleen Tiian kanssa seurustelun tuomasta julkisuudesta, mutta alkaa kuitenkin ihmetellä Tiian kummallista käytöstä. Teemu tapaa myös mystisen Alicen, joka tuo mukanaan hieman yllättävää romantiikkaa. Alice kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kun ilmestyikin.
-----
(Tästä osasta puuttuu paljon kuvitusta, sillä tietokone hävitti kuvat johonkin, enkä ole löytänyt siitä. Osa kuvista siis jälkikäteen lavastettuja, osa puuttuu kokonaan, joten tämä osa on enemmän tekstipainottoinen.)
-----
Arki palaa normaaliksi. Teemun maine kasvaa edelleen ja keikat ovat yhä valovoimaisempia ja suositumpia. Teemu nauttii olostaan valtavasti ja pistää lavaesiintymisiin kaikkensa. Uran huipulle on vielä matkaa ja Teemu on päättänyt jonain päivänä olla superkuuluisa ja superrikas. Se vaatii kuitenkin paljon töitä.
Teemu ja Tiia jatkavat edelleen suhdettaan, eikä Teemu mainitse Alicea sanallakaan. Tiia on edelleen kummallinen ja parin kommunikointi käydään pääosin puhelimitse. Teemu päättää ottaa härkää sarvista ja kutsuu Tiian luokseen.
"Minulla on tänään vapaapäivä keikkailusta, joten voisitko tulla poikkeamaan? Tiedän, että jokin vialla ja nyt saat luvan tulla tänne kertomaan sen heti!" Teemu vaatii Tiialta puhelimessa.
"Tuota, en oikein nyt pääse. Minulla on päivällä menoa. Sopisiko sinulle illalla auringon laskettua?" Tiia vastaa.
"Mikä ihme sinua oikein vaivaa? Väität aina, että sinulla on päivisin menoa, muttet silti saa koskaan mitään tehtyä. Et ole käynyt edes töissä. Välttelet minua jatkuvasti, en ole nähnyt sinua viikkoihin, kun vain parina iltana. Voisit tulla tänne nyt heti."
"Nyt ei sovi. Tulen illalla. Lopeta tuo etelu, elän elämääni aivan kuten haluan." Tiia näpäyttää ja lyö luurin Teemun korvaan.
Teemu jää tuijottamaan puhelintaan mykkänä. Tuollainen puhe ei ole todellakaan Tiian tyylistä. Onneksi Tiia sentään suostui tulemaan illalla, kai sekin on tyhjää parempi.
----
Illan tultua Teemu päättää laittaa Tiialle ruokaa tämän vierailua varten. Ehkä laadukas ateria saisi Tiian paremmalle tuulelle ja samalla toimisi hyvin tunnelmankohottajana ja rauhantarjouksena.
Pian ovikello soikin ja Teemu menee avaamaan. Tiia seisoo oven suussa ja on kerrankin saapunut paikalle. Hän ei kuitenkaan astu sisään. "Ajattelitko jäädä siihen seisomaan?" Teemu kysyy. Tiia näyttää hieman empivältä. "En ole koskaan ennen ollut sisällä kotonasi. Etkö pyydä minua sisään?"
"Mitä? En ymmärrä. Juurihan avasin oven ja kysyin jäätkö siihen seisomaan. Muodollisuuttako haluat? Hyvä on, tulisitko sisään." Teemu vastaa jo hieman kyllästyneenä Tiian kummalliseen käytökseen.
Tiia hymyilee ja astuu ovesta sisään."Haluaisitko syödä? Tein juuri grillattua lohta illalliseksemme." Teemu aloittaa kohteliaasti.
"Ei kiitos, söin juuri. Sitä paitsi siinä on valkosipulia, olen sille allerginen." Tiia kieltäytyy ruuasta.
"Tottakai söit juuri. Kuten aina viimeisten kuukausien aikana. Ja miten niin allerginen? Et ole kyllä ennen ollut."
"Allergia todettiin vasta hiljattain. Mistä sitä paitsi olisin voinut tietää, että teet ruokaa. Olisit ilmoittanut etukäteen, niin olisin voinut valmistautua." Tiia kohauttaa olkiaan.
"Ja kamalaa holhoamista. Miksi utelet tekemisistäni koko ajan. Älä aina jaksa, ihan kuin maailma nyt loppuisi sen takia, etten syö valkosipulilla höystettyä lohtasi."
Pikku hiljaa Teemua alkaa ärsyttää. Ensin Tiia välttelee häntä kaiket päivät ja käyttäytyy muutenkin omituisesti, sitten hän kieltäytyy Teemun vaivoin valmistamasta ruuasta vedoten muka allergiaan, jota ei varmasti ollut muutama kuukausi sitten ja nyt hän vielä kääntää koko asian Teemun syyksi. Mistä ihmeestä tuo kiukkuisuuskin on tullut? Ennen Tiia oli niin lempeä.
Rattaat alkavat pyöriä Teemun mielessä ja kauhistuneena Teemu alkaa käsittää, mikä on kenties vialla. "Nyt ymmärrän. Sinä olet vampyyri! Mi.. Si... Ei tämä..." Teemu änkyttää.
"No en todellakaan ole mikään vampyyri. Puhut aivan hulluja." Tiia väittää vastaan.
"Oletpas. Se selittää kaiken." Teemu käsittää ja nappaa pöydälle jääneen valkosipulin turvakseen.
Tiian ilme muuttuu. Poissa on entisen Tiian lempeä ilme, nyt Tiia vaikuttaa kovemmalta, pelottavammalta. Ehkä hieman loukkaantuneeltakin.
"Selvä, niin olenkin. Mitä sitten? Tämä tapahtui muutama kuukausi sitten, kun olin eräällä promokeikalla. Sen takia en ole käynyt päivisin ulkona, enkä syönyt. En voi, eikä minun tarvitse. Ravintoni on nyt jotain aivan muuta, kun grillattua lohta. Ei tämä ole iso juttu. Et uskoisikaan kuinka moni kaupungissa on vampyyri. Nytkö muka pelkäät minua? Mikään ei ole muuttunut."
Teemun ilme on kauhistunut. "Ai mikään en ole muuttunut? En todellakaan ole sopinut osallistuvani mihinkään tällaiseen. Enkä todellakaan aio seurustella minkään saastaisen verenimijän kanssa. Inhotat minua. Oletko edes elävä enää tai voitko hankkia lapsia? Ja miten urani käy, jos näyttäydyn jonkun vampin kanssa. Ei käy. Häivy, äläkä tule takaisin."
"Älä viitsi. Anna minun selittää. Luuletko, että halusin tätä? En. Nyt minun on kuitenkin elettävä sen kanssa. Ja pitkään elänkin, paljon pidempään kuin sinä. Nyt voimme ainakin olla rehellisiä, eikä minun tarvitse enää salailla asiaa sinulta." Tiia puolustautuu.
"En halua kuulla. Minua ei kiinnosta. Käskin häipymään. En halua enää nähdä sinua. Juttumme on ohi."
"Kadut tätä vielä. Tämä ei ole ohi. Muista, että olet nyt kutsunut minut kotiisi. Sinuna olisin varuillani, minua ei kohdella näin." Tiia vannoo marssiessaan raivostuneena ulos ovesta.
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti