10. Yllättäviä kohtaamisia

Aika kuluu ja Teemun mielessä pyörii edelleen Tiian uhkaus. Tiiaa ei ole näkynyt missään, mutta Teemulla on koko ajan sellainen tunne, että hän on joutunut vihamielisen vampyyrin kohteeksi. Tunne ei häivy edes kotona turvallisesti keksellä päivää seinien sisällä. Teemusta on tulossa hermoraunio, mutta hänen on silti yritettävä jatkaa elämäänsä tuttuun tapaan. Keikkailu siis jatkuu, mutta Teemu on huippuvarovainen siitä minne menee, milloin ja kenen kanssa.

Tilanne alkaa hieman rauhoittua, kun Tiian kostoa ei näy, eikä kuulu. Teemu alkaa ottaa hieman rennommin, eikä säiky enää kaikkea ulkona liikkuvaa otusta.

Eräänä päivänä ovikello kuitenkin soi. "Kuka kumma siellä voi olla? En ole pyytänyt ketään kylään." Teemu miettii kävellessään ovelle. Ei se ainakaan Tiia voi olla, nythän on päivä.

Ovella seisoo Alice. Teemu mykistynyt, koska oli jo unohtanut naisen olemassaolon.

"Terve, ihana nähdä. Kuule, minulla olisi vähän asiaa. Voinko tulla sisään?" Alice sanoo heti, kun Teemu avaa oven.

Teemu on hämillään Alicen yllättävästä paluusta, mutta hän astuu kuitenkin ulos kuuntelemaan Alicen asian, koska Tiiasta oppineena hän ei aio päästää vieraita kynnyksensä yli niin helpolla.

"Muistathan viime tapaamisemme ja miten se suijui?" Alice aloittaa. "Homman nimi on nyt se, että olen raskaana ja haluan, että menet kanssani naimisiin, jotta lapsi saa vakaan kodin. Tiedän, että omat vanhempasi kuolivat, kun olit nuori, joten haluat varmasti omalle lapsellesi parhaat mahdollisuudet ja kaksi vanhempaa. Eikö olekin ihanaa, sinusta tulee isä."

 

Teemu on täysin sanaton. Miten tämä voi olla mahdollista. Eihän hän voisi naida täysin tuntematonta ihmistä vain pelkän raskauden vuoksi. Ja mistä ihmeestä Alice voi tietää, mitä Teemun vanhemmille tapahtui? Siitähän oli aikaa jo vuosia, eikä Teemu mielellään puhunut hänelle kipeistä asioista kenenkaan kanssa, ei varsinkaan lehdistön.

 

"Tiedän, että tämä tulee vähän äkkiä ja olet varmasti hieman vastahakoinen. Haluan kuitenkin sanoa, että olen päättänyt, että menet naimisiin kanssani keinolla millä hyvänsä. Ethän varmasti halua, että media saa tietää pikku syrjähypystäsi ja aviottomasta lapsesta. Ja entä entinen tyttöystäväsi? Hän ei varmaan myöskään ilahtuisi siitä, että kuulisi sinun pettäneen häntä, kun olitte vielä yhdessä. Vampyyrit kun ovat niin epävakaita ja äkkipikaisia, ties mitä hän tekisi kuullessaan uutisen. Jos nait minut, voin taata, ettei hän tule enää koskaan lähellesi."

Teemu ei nähnyt asiassa muita vaihtoehtoja, kun suostua. Pääsisi hän ainakin Tiiasta eroon ja saisi oman lapsen. Alicen kauneuskin oli niin lumoavaa, että ehkä avioliitto voisi onnistuakin. Olihan aikoinaan tapana, että vanhemmat järjestivät lapsensa avioliiton, eikä pari tuntenut tai rakastanut toisiaan etukäteen. Tilanne ei ollut nyt ihan samanlainen, mutta ehkä Teemu oppisi rakastamaan Alicea. Ja jos ei, niin olihan sitä monia rakkaudettomia avioliittojakin. Ainakin Teemun maine säilyisi. Onnellinen Alice muiskauttaa pusun edelleen hieman hämmästyneen Teemun huulille.

-------

 

Niin siis vietettiin häitä. Alicen maha ei ollut vielä kasvanut, mutta Teemu ei silti halunnut antaa aihetta juoruilulle, eikä muutenkaan ollut kovin innostunut koko liitosta, joten he pitivät vain pienet kahdenkeskiset häät ilman suuria juhlallisuuksia ja Alice muutti Teemun taloon.

Avioliitto ei ole kuitenkaan aivan sitä, mitä Teemu kuvitteli, eivätkä asiat suju todellakaan odotetulla tavalla. Siitä lisää sitten seuraavassa osassa.