Teemu ja Mona ovat vielä murtuneita Jamesin menetyksestä, mutta hyvin pian on myös aihetta juhlaan. On nimittäin Teemun aika kasvaa teini-ikäiseksi. Suruaikaa viettävä perhe ei halua kuitenkaan järjestää suuria juhlia, vaan viettää syntymäpäiviä kaikessa hiljaisuudessa keskenään.
Teini-ikäisen Teemun elämänhaaveena on nousta supertähdeksi laulaja-uran huipulle. On siis aika aloittaa kitaransoiton harjoittelu ja liittyä koulun musiikkiharrastuskerhoon.
Myös Mona viettää syntymäpäiviään heti Teemun jälkeen. Vanhuksena hän istuu kiikkutuolissa ja murehtii Teemun tulevaisuutta. Mitenköhän Teemu pärjää isän ollessa poissa ja nyt Monakin alkaa lähestyä elämänsä ehtoopuolta.
Mona on tuskin ehtinyt tottua ajatukseen vanhuksena olosta, kun tapahtuu jotain yllättävää ja kamalaa. Viikatemies saapuu vierailulle perheeseen toisen kerran lyhyen ajan sisällä.
Mona ja Teemu ovat kauhuissaan. "Tämä on liian aikaista. Miksi teet tämän minulle? En voi jättää poikaani, hän ei vielä edes aikuinen."
"Äiti, äiti! Mitä tapahtuu? Älä jätä minua, en pärjää ilman sinua. Olen vielä koulussa. En pärjää yksin!"
Viikatemies ei kuitenkaan anna armoa, vaan vie Monan sielun mennessään aneluista huolimatta.
"Hei, sinä siellä yläkerrassa! Mitä pahaa olen tehnyt, kun viet molemmat vanhempani näin yllättäen? En ole ansainnut tätä. Miten muka pärjään yksin?"
Vahingoniloinen viikatemies ei kuitenkaan tyydy pelkästään Monan sielun viemiseen, vaan päättää jäädä vierailulle piinaamaan Teemua... hyppäämällä ruutua Teemun vanhassa lastenhuoneessa.
Pahoittelut, osan tapahtumat etenivät paljon odotettua nopeammin. Monan kuolema oli todella yllätys, joka muutti hieman suunnitelmiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti