11. Avioliiton onnea(ko?)

Viimeksi tapahtunutta:

Teemu tapasi mystisen kauniin Alicen eräänä päivänä ja lumoutui tämän kauneudesta. Alice vietteli Teemun päätyi tämän sänkyyn. Tapaamisen jälkeen Alice katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, mutta muutaman viikon kuluttua palasi koputtelemaan Teemun ovea kertoen olevansa raskaana. Alice uhkaa paljastaa syrjähypyn Teemun entiselle tyttöystävälle ja lehdistölle, ellei Teemu mene naimisiin hänen kanssaan naimisiin. Vastahakoinen Teemu suostuu kuitenkin ehdotukseen taatakseen lapselle onnellisen tulevaisuuden.

Teemun ja Alicen avioliitto ei alkanut varsinaisesti kovin vakaalta pohjalta. Ei sen puoleen, eipä liitto rakkauteen perustunutkaan, vaikka Teemu toivoikin oppivansa ennen pitkää rakastaan vaimoaan. Liiton tarkoituksena oli kuitenkin turvata onnellinen ja vakaa lapsuus parin yhteiselle tulevalle lapselle.

Teemu jatkaa edelleen esiintymistä ja toivoo, ettei lehdistö saa vielä tietää hänen pika-avioliitostaan Alicen kanssa. Olisi hyvä, jos Alice ensin asuisi hänen luonaan hetken ennen kuin media saisi tietää avioliitosta ja tulevasta lapsesta. Tottahan Teemu sen ymmärtää, ettei asian paljastumista voi välttää, mutta ehkä sitä voisi kuitenkin lykätä vielä edes hetken.

Alice taas on aivan onnessaan. Vihdoin hän löysi tarpeeksi hyväuskoisen hölmön, jonka pystyi nappaamaan saadakseen haluamansa elämäntyylin. Teemu ei kuitenkaan ole aivan niin rikas ja menestyvä kuin Alice oli luullut. Onhan tämä nyt tietenkin parempi kuin se luukkuu, jossa Alice ennen oli asunut, mutta ei tämä nyt mikään luksuslukaali ollut. Ja koska Alice oli luonteeltaan melkoinen pummi, hänellä ei ollut aikomustakaan hankkia oikeaa työpaikkaa. Kirjailijanurasta Alice oli kyllä aina haaveillut, mutta ehkä nyt voisi vain vähän aikaa laiskotella ja nauttia avioliiton onnessa.

Hah, siinäpä vasta vitsi, Alice ajatteli heti perään. Eihän tämä mitään rakkautta ole, mutta mikäs tässä ollessa. Tavoite on saavutettu ja kala on koukussa, hän vielä hykerteli ja käänsi telkkarin kanavaa ja yritti löytää mukavampaa asentoa.

Teemun tulee keikalta kotiin ja Alice istuu edelleen sohvalla katselemassa telkkaria. "Etkö ole mitään muuta tehnyt koko päivänä?" Teemu kysyy hieman ärtyneenä. Alice on muutaman päivän vain laiskotellut, eikä ole laittanut tiskejä koneeseen.
"Sain kyllä hyvän idean kirjaan, jota aioin aloittaa kirjoittamaan." Alice vastaa sohvalta. "Minun tuli vain niin kamalan huono olo, etten jaksanut keskittyä. Tarvitsisin uuden tietokoneenkin, koska vanha on niin huono. Ei tuolla saa mitään tehtyä. Voisitko kulta hankkia uuden koneen? Ehkä pääsisin sitten vauhtiin kirjoittamisen kanssa. Ai niin, palkkasin muuten meille kodinhoitajan. Eihän se haittaa? Selkänikin on ollut niin kipeä, etten oikein voi kotitöitä tehdä."

Uusi tietokone ja kodinhoitajakin, Teemu ajattelee. Kuinka varakkaana hän minua oikein pitää?
"Ei tietenkään haittaa," hän kuitenkin vastaa. "Ethän tietenkään voi rasittaa itseäsi. Yritän käydä ostamassa uuden tietokoneenkin pian, niin pääset työskentelemään. Menen nyt käymään suihkussa."

Suihkusta tultuaan Teemu törmää keittiössä uuteen kodinhoitajaan, joka ei kuitenkaan näytä kovin ahkeralta, vaan lähinnä venyttelee, kun töitäkin pitäisi tehdä. "Hei. Anteeksi, selkäni on ollut viime aikoina hieman jumissa, joten sitä pitää välillä vähän venytellä. Jatkan töitä aivan pian."

Teemu nyökkää tervehdyksensä sisäkölle ja jatkaa matkaansa jääkaapille. Ilmeisesti hän ei siis laiskotellutkaan, Teemu ajattelee. Ei kai pitäisi aina tuomita ihmisiä ensisilmäyksellä. Ainakin naisessa on silmäniloa, jos ei muuta.

~~~~~~~

Teemun ja Alicen elämä jatkuu samanlaisena. Teemu kävi ostamassa Alicelle uuden tietokoneen, mutta ei tämä ollut ainakaan töitä sillä tehnyt. Lähinnä kai vain pelannut ja chattaillut ihmisten kanssa. Teemua alkoi pikku hiljaa todella ärsyttämään. Alicen todellinen luonne alkoi paljastua. Alice oli laiska ja epäsiisti ja varsinainen pummi. Kirjailijanurastakin haaveilu taisi olla pelkkää puppua. Alice tuskin oli tehnyt päivääkään töitä elämänsä aikana.

Taas Alice istui katsomassa telkkaria Teemun tullessa kotiin.
"Kuule, voisit välillä tehdä jotain muutakin, kun vain laiskotella kaiket päivät," Teemu sanoo.
"Joo, niin voisinkin, jos oloni ei olisi niin huono koko ajan." Alice vastaa.

"Miten sinulla voi olla niin huono olo koko ajan? En ole edes nähnyt sinun koskaan oksentavan, mutta silti väität olevasi huonovointinen koko ajan. Vatsasikaan ei ole kasvanut yhtään. Oletko edes todella raskaana?" Teemu ärähtää.

"Tietenkin olen. En kai valehtelisi sellaisesta. Minkälaisena ihmisenä sinä minua oikein pidät? Kaikkien vatsa nyt ei vaan kasva samalla tavalla ja toisillä on huonompi olo kuin toisilla. Minkä minä sille mahdan, ettet ole koskaan kotona kuuntelemassa oksenteluani." Alice huutaa takaisin ja lähtee huoneesta ovet paukkuen ja kiukusta kihisten.

Teemu on epätoivon partaalla. Avioliitto ei todellakaan ole sellaista, kun hän olisi kuvitellut. Alicen kanssa oli aivan mahdoton tulla toimeen. Teemu katuu syvästi sitä päivää, kun tapasi Alicen. Mitä ihmettä tästä liitosta muka tulee? Ei tämä voi olla tällaista aina. En kestä tätä, Teemu suree. Tunnen oloni niin huijatuksi.

Samaan aikaan toisessa huoneessa Alice miettii, mitenköhän Teemu reagoi, kun kuulee totuuden Alicesta. Tämä ei nyt ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Kohta salaisuuteni paljastuu väistämättä, ellen saa korjattua asiaa. Vielä on vähän aikaa, mutta kohta on myöhäistä. Onneksi olemme jo naimisissa, ehkä voin jotenkin kääntää asian voitokseni. Suunnitelman on pakko onnistua tai olen pian taas taivasalla.

~~~~~~~

 

Seuraavassa osassa saamme tietää enemmän Alicen salaisuudesta. Mikä se voisi olla? Ja mikä onkaan avioliiton kohtalo?



10. Yllättäviä kohtaamisia

Aika kuluu ja Teemun mielessä pyörii edelleen Tiian uhkaus. Tiiaa ei ole näkynyt missään, mutta Teemulla on koko ajan sellainen tunne, että hän on joutunut vihamielisen vampyyrin kohteeksi. Tunne ei häivy edes kotona turvallisesti keksellä päivää seinien sisällä. Teemusta on tulossa hermoraunio, mutta hänen on silti yritettävä jatkaa elämäänsä tuttuun tapaan. Keikkailu siis jatkuu, mutta Teemu on huippuvarovainen siitä minne menee, milloin ja kenen kanssa.

Tilanne alkaa hieman rauhoittua, kun Tiian kostoa ei näy, eikä kuulu. Teemu alkaa ottaa hieman rennommin, eikä säiky enää kaikkea ulkona liikkuvaa otusta.

Eräänä päivänä ovikello kuitenkin soi. "Kuka kumma siellä voi olla? En ole pyytänyt ketään kylään." Teemu miettii kävellessään ovelle. Ei se ainakaan Tiia voi olla, nythän on päivä.

Ovella seisoo Alice. Teemu mykistynyt, koska oli jo unohtanut naisen olemassaolon.

"Terve, ihana nähdä. Kuule, minulla olisi vähän asiaa. Voinko tulla sisään?" Alice sanoo heti, kun Teemu avaa oven.

Teemu on hämillään Alicen yllättävästä paluusta, mutta hän astuu kuitenkin ulos kuuntelemaan Alicen asian, koska Tiiasta oppineena hän ei aio päästää vieraita kynnyksensä yli niin helpolla.

"Muistathan viime tapaamisemme ja miten se suijui?" Alice aloittaa. "Homman nimi on nyt se, että olen raskaana ja haluan, että menet kanssani naimisiin, jotta lapsi saa vakaan kodin. Tiedän, että omat vanhempasi kuolivat, kun olit nuori, joten haluat varmasti omalle lapsellesi parhaat mahdollisuudet ja kaksi vanhempaa. Eikö olekin ihanaa, sinusta tulee isä."

 

Teemu on täysin sanaton. Miten tämä voi olla mahdollista. Eihän hän voisi naida täysin tuntematonta ihmistä vain pelkän raskauden vuoksi. Ja mistä ihmeestä Alice voi tietää, mitä Teemun vanhemmille tapahtui? Siitähän oli aikaa jo vuosia, eikä Teemu mielellään puhunut hänelle kipeistä asioista kenenkaan kanssa, ei varsinkaan lehdistön.

 

"Tiedän, että tämä tulee vähän äkkiä ja olet varmasti hieman vastahakoinen. Haluan kuitenkin sanoa, että olen päättänyt, että menet naimisiin kanssani keinolla millä hyvänsä. Ethän varmasti halua, että media saa tietää pikku syrjähypystäsi ja aviottomasta lapsesta. Ja entä entinen tyttöystäväsi? Hän ei varmaan myöskään ilahtuisi siitä, että kuulisi sinun pettäneen häntä, kun olitte vielä yhdessä. Vampyyrit kun ovat niin epävakaita ja äkkipikaisia, ties mitä hän tekisi kuullessaan uutisen. Jos nait minut, voin taata, ettei hän tule enää koskaan lähellesi."

Teemu ei nähnyt asiassa muita vaihtoehtoja, kun suostua. Pääsisi hän ainakin Tiiasta eroon ja saisi oman lapsen. Alicen kauneuskin oli niin lumoavaa, että ehkä avioliitto voisi onnistuakin. Olihan aikoinaan tapana, että vanhemmat järjestivät lapsensa avioliiton, eikä pari tuntenut tai rakastanut toisiaan etukäteen. Tilanne ei ollut nyt ihan samanlainen, mutta ehkä Teemu oppisi rakastamaan Alicea. Ja jos ei, niin olihan sitä monia rakkaudettomia avioliittojakin. Ainakin Teemun maine säilyisi. Onnellinen Alice muiskauttaa pusun edelleen hieman hämmästyneen Teemun huulille.

-------

 

Niin siis vietettiin häitä. Alicen maha ei ollut vielä kasvanut, mutta Teemu ei silti halunnut antaa aihetta juoruilulle, eikä muutenkaan ollut kovin innostunut koko liitosta, joten he pitivät vain pienet kahdenkeskiset häät ilman suuria juhlallisuuksia ja Alice muutti Teemun taloon.

Avioliitto ei ole kuitenkaan aivan sitä, mitä Teemu kuvitteli, eivätkä asiat suju todellakaan odotetulla tavalla. Siitä lisää sitten seuraavassa osassa.